Mystillistä

Tunteja ilman röökiä: ~17

Tää on nyt epäilyttävän helppoa. Kello on puoli neljä, eikä mua vituta, ei tee mieli mennä röökille enkä hypi seinille. Mitä nyt tapahtuu?
Aamulla jännitin etukäteen, että mitä tapahtuu kun lähden ovesta ulos. Kävi niin, että olin niin ajatuksissani että tajusin vasta metroasemalla unohtaneeni tuskailla savutonta kävelymatkaa.

Tämä on epäilyttävää! Ei tämän näin helppoa pitänyt olla. Eikö mun pitäisi kehittää kauheita sijaistoimintoja ja purra kynsiäni ja taistella henkeni kaupalla tupakanhimoa vastaan?

Ehkä se vielä tulee. Se kerää voimia ja iskee kun vähiten sitä odotan. Siihen asti ehkä vaan nautiskelen siitä, että jokainen hengitys on yllättävän vaivaton (tai sitten se johtuu siitä että erikseen kiinnitän asiaan huomiota :>), ja hajuveden tuoksun erottaa jälleen itsekin.

Nyt soi: Sibelius - Höstkväll (Karita Mattila)